Mitä oppimisvaikeudet ovat?
Oppimisvaikeudet ovat neuropsykiatrisia poikkeamia – kyse on siis aivotoimintojen kehityksellisestä erityisyydestä, eivätkä ne johdu kasvatuksen puutteesta tai laiskottelusta. Oppimisvaikeus on monitahoinen käsite ja itse diagnoosi ei juurikaan avaa sitä, mistä on kyse. Heikko koulumenestys ja siitä luonnollisesti seuraava haluttomuus tehdä koulutehtäviä ovat yleisimpiä oppimisvaikeuksien ilmenemisen tapoja. Oppimisvaikeuksia esiintyy arviolta 5–10 prosentilla lapsista.
Tänä päivänä tiedämme, että yksilöiden välillä on huomattavia eroja sen suhteen, miten aivot kehittyvät. Oppimisvaikeuksien kanssa kamppaileville yhteistä on jonkinasteinen aivojen kypsymisen hitaus. Lapsi oppii asioita, kun hän on kypsä niihin – ja tämä pätee myös koulussa opittuihin asioihin.
Oppimisvaikeuksista huolimatta ihminen voi itse helpottaa omaa oppimistaan monin eri tavoin. Siinä voi auttaa kyky havainnoida ja arvioida omaa oppimistaan. Lapsen tai nuoren kohdalla huoltajien tai opettajan rooli tässä voi olla merkittävä. Monilla tilanne helpottuu ajan myötä, sillä voidaan löytää muita keinoja pärjätä ja toisenlaisia tapoja oppia. Toisilla oppimisen ongelmat jatkuvat vielä aikuisenakin vaikeuttaen arjen hallintaa, jolloin on tärkeä huolehtia riittävistä ympäristön tukikeinoista.
Miten oppimisvaikeudet ilmenevät?
Kun oppimisvaikeuksia diagnosoidaan, niin tutkitaan eritoten lukemisen, kirjoittamisen ja laskutaitojen heikkouksia. Oppimisvaikeuksina voi kuitenkin ilmetä hyvinkin erilaisia ongelmia, kuten oppilaan vaihteleva motivaatio (eli lapsi oppii asioista joista on todella kiinnostunut), vaikeudet hahmottaa tai ymmärtää kirjoitettua kieltä tai numeroita, visuaaliset sekä motoriset vaikeudet tai esimerkiksi heikentynyt keskittymiskyky. Usein oppimisvaikeudet ilmenevätkin hitaana tai poikkeavana taitojen omaksumisena.
Oppimisvaikeudet ovat yksi tavallisimmista syistä siihen, että lapsen kanssa hakeudutaan psykologille. Usein taustalta löytyy useampikin syy siihen, miksi koulumenestys ei vastaa lapsen optimaalista tasoa.
Miten oppimisvaikeudet näyttäytyvät lapsen arjessa? Miten ne voi tunnistaa?
Usein ensimmäisenä kiinnitetään huomiota siihen, ettei lapsi ole kiinnostunut koulusta, vaan on vielä kehitykseltään leikkivaiheessa. Oppimisvaikeudet havaitaan usein jo varhaislapsuudessa esimerkiksi motoriikan, kielellisen kehityksen, tarkkaavuuden tai hahmottamisen vaikeuksina. Kouluiässä ne saattavat ilmenevät lukemisen, luetun ymmärtämisen, kirjoittamisen tai laskemisen perustaitojen oppimisen vaikeuksina tai puutteina tarkkaavuuden tai toiminnanohjauksen taidoissa.
Kun oppiminen ei suju, kiinnostus oppimista kohtaan usein laskee, mikä voi hankaloittaa tilannetta entisestään. Oppilaan itsetunto heikkenee ja hän saattaa alkaa vetäytyä tilanteista, joissa hän ei tunne olevansa arvokas ja osaava. Pitkäkestoisista oppimisvaikeuksista voi seurata myös ahdistusta tai masennusoireita.
On tärkeää kääntää näkökulma siihen, että huomioidaan ympäristön vaikutuksia lapsen oppimiseen ja käyttäytymiseen. Liian usein nähdään yksilö ongelmana, ja keskiössä on lapsen tai nuoren “ongelmakäytös”, jota halutaan vähentää. Todellisuudessa tällainen “ongelmakäytös” on vain lapsen tai nuoren tapa yrittää pärjätä ja ratkaista tilannetta.
Esimerkiksi yhtenä suurena ongelmana pidetään lintsaamista, ja moni vanhempi toivoo apua siihen, miten saada oma lapsi pysymään koulussa. Lintsaaminen ei itsessään kuitenkaan usein ole se ydinongelma, vaan lapsen tai nuoren ratkaisu johonkin muuhun ongelmaan. Lapsi tai nuori voi olla kiusattu, tuntea häpeää oppimisen vaikeuksistaan tai olla väsynyt melusta. Olisi siis tärkeää kiinnittää huomiota lapsen tai nuoren omaan näkökulmaan, kun havaitaan jotain lapsen tai nuoren ongelmallista käyttäytymistä.
Miten oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevaa lasta voi tukea?
Lasten oppimisen taitojen tukeminen on tärkeää ja tarvittavia tukitoimia olisi syytä lähteä miettimään heti haasteiden havaitsemisen myötä. Oppimista voidaan helpottaa ja kehitystä parhaiten tukea koulun tukitoimien, erityisopetuksen, puheterapian, toimintaterapian ja neuropsykologisen kuntoutuksen keinoin.
Omia oppimisen tapoja voi kehittää ja laajentaa aikuisen kannustavalla tuella. Uusien oppimisen tapojen löytämiseksi on tärkeää, että aikuinen tarkkailee lapsen oppimisen tapoja ja auttaa häntä huomaamaan omat vahvuudet oppimisessa. Oppimisen tapoja on lukuisia: esimerkiksi kuunteleminen, tarinoiden keksiminen tai uudesta ilmiöstä keskustelu voi tukea uuden asian omaksumista.
Milloin hakea ammattiapua?
Ammattiapua kannattaa hakea heti, kun huoli oman lapsen kehityksestä ja oppimisesta herää. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeä tunnistaa oppimisen pulmat riittävän ajoissa, jotta oppimista voidaan tukea, eivätkä oppimisen vaikeudet laajene ja ala vaikuttaa muuhun elämään. Toisaalta vanhemman tai huoltajan voi olla helpottavaa kuulla, että lapsen kehitystä voidaan rauhassa seurata ilman suurempia toimenpiteitä. Lapselle suunnattujen tukitoimien suunnittelun lisäksi vanhemmat ansaitsevat saada tukea ja ymmärrystä lapsensa kehitykseen ja oppimiseen liittyvissä haasteissa.
Oppimisvaikeuksia epäiltäessä on hyvä tarkastella, millaista lapsen kehitys yleisesti on. Jos lapsi kehittyy muiden ikäistensä kanssa samaa vauhtia, mutta oppiminen laahaa perässä, voi syynä olla yksinkertaisesti hitaampi aivojen kypsyminen. Jos taas kehitys on kaiken kaikkiaan hidasta, eikä edistystä tapahdu, niin on syytä tarkastella, onko kyseessä laajempi kehityksellinen häiriö.
Psykologi on asiantuntija, jolla on vankkaa osaamista lapsen kehityksestä ja oppimisvaikeuksista. Meillä WeMindilla voi tällä hetkellä varata maksuttoman ensikäynnin psykologille ja keskustella omista huolenaiheista. Psykologi on juuri se ammattilainen, joka osaa tarkastella tilannetta lapsen kehityksen kannalta. Voit tutustua lisää lapsille ja nuorille suunnattuihin palveluihimme.
Toimitusjohtajamme, psykologi Juulia Järvdike oli myös Psykopodiaa -podcastin vieraana puhumassa oppimisvaikeuksista ja kertomassa enemmän omasta suhteestaan oppimisvaikeuksiin. Kuuntele jakso täältä.